Akkojen seisokki 2006

Kautta aikojen ensimmäinen Akkojen Seisokki lähti käynthin keskiviikkona 1. marraskuuta ku Minttu ja Inga ajeli koirien (Kanda+Romu) kanssa Muotkan Ruoktulle. Pakkasta oli Karigasniemellä -25 astetta, mutta Peltojoen varsi helli uusia asukkaita vain kymmenen asteen kelillä. Torstaista sunnuntai aamuun oliki sitten parikymmentä koko ajan. Loput tyttäristä saapui pikkuhiljaa torstain aikana, Kati+Turo päivällä ja Mari+Johanna sitten illanpäälle.
Perjantaina jaethin porukka kahtia ja lähethin metille ku pakkanen oli laskenu nippa nappa alle -15 asteen. Tilanteita oli molemmilla, toisella ehkä muutama lintu enemmän. En tiedä johtuiko tiputusten vähyys euforisesta tilasta jossa naisväki oli ja nautti luonnosta, kelistä ja seurasta. Johanna oli kyllä haulikko valmiina iltapäivästä jopa koiran alkaessa kuselle, toivottavasti ens vuonna saadaan vastaavia tilanteita lintujen kera. Pitkiä päiviä ei tehty (3-4 tuntia/pv) koska tarkoitus ei ollu palelluttaa koiria ja niiden keuhkoja. Tunturissa kävellessä huokailtiin monesti maisemia ja elämän ihanuutta. Etuoikeutetulta tuntui myös käveleskellä koiraa ohjaten ampujan tullessa vanavedessä vaikka meillä kaikilla oli omatkin haulikot mukana. Kiitoksia tästä "ampumavalmiudesta" koirattomille osallistujille Marille ja Johannalle. Päivän jälkeen Hans yllätti meijät poronkäristyksellä ja kylläpä se maistuki kylmän päivän päätteksi.
Lauantaina lyöttäydythin kaikki yhthen ja puimma koirat viimisen päälle. Pakkasta mökiltä lähtiessä oli -19.9 astetta. Lintuja löytyi sen verran, että voi sanoa niitä olleen. Kandalle tuli hieno seisonta tiedotuksen kera ja Minttu aiheutti riekolle salamannopean kuoleman lennosta. Akkojen Seisokki oli korkattu ja kuu oli nousemassa. Ilta meni mukavasti hauskaa pitäen ja jatkoa Akkojen Seisokille vannoen. Olihan se Katille, Marille ja Johannalle viiminen ilta.
Sunnuntai aamuna oli haikeutta ja kateutta ilimassa kun Minttu ja Inga kasasi haulikot ja valmistautuvat viimistä jahtipäivää varten. Muut tytöt pakkaili tavaroita ja tekivät lähtöä kotia kohti. Pakkasta oli enää - 9 astetta ja pientä lumisadetta ilmassa. Reippaasti tytöt koirien kans pelipaikoille pääsi ja aluksi koirien yhteistyöllä (toinen narussa) saatiin päivän ensimmäinen riekko. Tämän jälkeen tehtiin inventaario koirissa ja annettiin Kandan hoitaa kuumat tilanteet. Romu sai keskittyä omaan hakuunsa ja lihasten lämmittelyyn ja Kanda metsästykseen. Varmaan tästä syystä Inga ja Minttu sai molemmat repun täytettä. Päivä oli koko Seisokin pisin, n. 5 tuntia, ja mökille saavuthin kuun valossa. Juttua ei paljoa ennää kuulunu, olihan reissun viiminen ilta ja haikeus huipussaan. Sauna lämmitethin ja syöthin jonka jälkeen oliki jo yöpuulle siirtyminen.
Maanantaina laitethin paikat kuntoon, hyvästelthin Hans ja kiitelthin jälleennäkemisen toivossa. Kotimatkalla kerrattiin päivien kulkua, pärskähelthin naurhun ja vannottiin paluuta viimeistään vuoden kuluttua.