Lamakalaisten koiria

Kuvat ja jutut webmasterille ositteeseen petri@reppukoira.com

bren Alpoksen Pinja 'Metti', s. 14.5.2006
Omistajat Anniina Rytkönen ja Marko Oksanen, Hankasalmi

Tiesimme kyllä hakiessamme ensimmäistä bretoniamme kasvattajalta Reijo Koivurannalta Vesangasta että bretonit ovat liikunnallisia, herkkiä ja älykkäitä. Eipä arvattu että meille sattuisi pentu jolle näitä ominaisuuksia oli jaettu ekstra isolla kauhalla. Ensimmäiset 8 kk tuntui että Metin selkärangasta kasvaa narut jotka nykivät koiraa koko ajan liikkeeseen. Ei puhettakaan mistään päiväunista. Tarpeeksi haastavat lelut löytyivät vain lastenosastolta, koira veti leluautoa narusta perässään ja veti soittorasiaa soimaan. Huolellisesta koulutuksesta huolimatta Metti ei osannut jäädä yksin vaan saattoi karjua tuntikausia kuin leijona. Kuitenkin koira totteli ohjeita kuin salama ja koko olemus tuntui kysyvän: kuinka voisin vielä palvella?

Kotimetsässä Metti etsi pikkulintuja ja haukkui ne sitten puunoksalle suurella uholla.
Suhtautuminen noutoeläimiin oli täysin kaksijakoinen. Nisäkkäiden kimppuun Metti kävi hetkeäkään epäröimättä tavoitteena niskat nurin. Noutolintua se taas alkoi heti hoitaa suurella hellyydellä, ja näytti pitävän hiljenneen ystävänsä kantamista täysin mahdottomana ajatuksena.

Omistajien helpotukseksi Metti alkoi pikkuhiljaa käyttämään lahjojaan maastossa ja rauhoittumaan sisällä. Eka kertaa pellolla ollut Metti laukkasi Junkkarissa keveästi kuin gaselli ja hyväksytty riistatyökin saatiin. Palkintosija meni siihen ettei oltu älytty käyttää koiraa vesityökokeessa uimassa. Noutovuoroa odotellessa Metti kuunteli muiden koirakoiden suorituksia, näytti toteavan 'tuollahan teurastetaan koiria!' ja pakeni noutopaikalta suoraan autoon. Toisessakin nuorten luokan kokeessa käytiin, siellä tuli ensin railakas peräänmeno ja sitten toinen fasaani jäi suuhun.

Kokeisiin avoimeen luokkaan päästäksemme tarvittiin koiralle näyttelytulos. Ongelmana vaan oli ettei Metti ollenkaan käsittänyt että kävelyn ja pyssyn suusta ampaisemisen välissä on sellainen liikkumismuoto kuin ravi. Emäntäparka ravasi tokossa koko kesän ja kouluttajat löivät päätä seinään. 2,5-vuotiaana Metti vihdoin esitti näyttelyssä ravia sen verran monta askelta että hyväksytty tulos saatiin. AVO-luokassa kokeissa ei kuitenkaan olla käyty vielä kuin kerran. Ladies Trialissa 2009 Metti esitti viisi minuuttia erinomaista hakua ja törmäsi sitten – ilmeisesti sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena kun 'pikkusisko' Usva oli päässyt hakemaan ensin - täyttä vauhtia samaan fasaanipuskaan johon Usva oli juuri tehnyt hyvän riistatyön. Tästä opimme että perheen koirat kannattaa ehkä viedä eri kokeisiin...

Vaikeuksista huolimatta Metti on ollut meille vuosien mittaan tavattoman rakas ja mainio persoona, jolla on vilpitön halu olla omistajilleen hyvä metsästyskoira. Hakijana se ottaa maaston hallintaansa varmana kuin metsän kuningatar. Riistaa myös löytyy, seisonnat ovat varmoja, avanssi räväkkä ja peräänmenot harvinaisia. Ehdoton suosikkivastustaja on oman metsän pyy. Noudossa Metti etsii ja merkkaa linnun hyvin, mutta sitten alkaa nolostelu ja kursailu eikä suuhun ottaminen onnistu mitenkään. Toisaalta jos kimppuun pääsisi, ei pienpedosta jäisi Metin jäljiltä kuin märkä rätti. Koiran rohkeus ei petä edes ilveksen kohdatessaan, mutta ihmisten vihaisia ääniä kuullessaan se hyppää oitis turvaan omistajan syliin.

Metin koemenestys saattaa jäädä melko laihaksi, mutta korvauksena saamme ihailla todellista metsässä kiitämisen mestaria. 

bren Torpanniskan Amanda 'Usva' s. 12.6.2008
Omistajat Anniina Rytkönen ja Marko Oksanen, Hankasalmi

Olimme ajatelleet antaa tulevalle bretoninpennullemme jonkin rempseän metsästyshenkisen kutsumanimen. Kun haimme pentua kasvattajilta Eila Kautolta ja Aake Jäntiltä Muoniosta, totesimme kuitenkin pennun olevan niin kaunis, että päätimmekin antaa sille kutsumanimeksi Usva. Seuraavien kuukausien aikana saimme todistaa kauniin pentumme naamataulun olevan usein jonkinlaisessa irvistyksessä, kun suuhun oli pyydystetty jos mitäkin raatoa. Suu piti aina tarkastaa sisälle salakuljetettavien tuoreiden myyrien varalta.

Usvalla olikin heti alusta lähtien täysin määrätietoinen saalistuspyrkimys. Samoin kaikenlaista kiinnostavaa tuotiin metsästä isännälle ja emännälle. Hellävaraisesti isännän kouraan laskettiin tyhjät munankuoret. Neljän kuukauden ikäisenä Usva jäi seisomaan lelua, ja silmänurkasta vilkaisi minua että no, sano jo. No minä sitten annoin avanssikäskyn ja seurasi räjähtävä avanssi eka käskyllä suoraan pehmopöllöön. Äimän käkenä totesimme että eipä ohjaajille jäänyt paljon muuta tehtävää kuin hienosäätöä ja viedä koiraa mahdollisimman paljon maastoon. Hakuun laajuutta opetti hakija vailla vertaa bren Alpoksen Pinja, 'Metti'. Hakumaastoina toimivat kotimme ja mökkimme lähimetsiköt.

Keräsin rohkeuteni ja ilmoitin Usvan Ladies Trialiin 2009. Naapureilta oli saatu lupa juoksuttaa koiria heidän pelloillaan puinnin jälkeen, mutta eipä tullut mahdollisuutta käyttää Usvaa siellä kuin kerran vartin verran kertomassa koiralle että no, tällainen on pelto. Niin vaan Usva sai Tammisaaren pelloilta NUO2:n ja aivan olemattomilla noutopisteillä. Kylmä fasaanikin oli kisassa kuonon edessä eka kertaa.

Junkkarissa palkinto jäikin sitten kokonaan saamatta, lienee koira (ja ohjaaja) ollut väsähtänyt parin viikon maastossa kulkemisesta mm. Kuusamon kanalintumailla. Hyväksytty riistatyö toki tuli, mutta reipas noutokin päätyi linnun heittäjälle eikä ohjaajalle.

Metsäkokeeseen olisi Usva mielellään viety näyttämään parasta osaamistaan, mutta ne kokeet joihin olisimme päässeet olivat jo tupaten täynnä. Niinpä päädyimme viemään Usvan vielä Tammisaaren pelloille 6. ja 7.2.2010. Tosin pelloilla oli n. 60 cm lunta ja koiran säkäkorkeus on 46 cm, joten vauhdikasta hakua ei oikein voinut toivoakaan. Niin vaan Usva kuitenkin jaksoi NUO3:n uida lumessa kumpanakin päivänä ja toisena päivänä tuli noutofasaanikin ohjaajalle asti.

Vaikka se ykkönen jäikin tältä kaudelta saamatta, ei voi olla kuin tyytyväinen; koira on harjoitellut riistapellolla vain yhtenä päivänä, LaMaKan peltopäivillä 2009, ja silti palkinto lähes joka kokeesta!

Kokeisiin on toki mukava mennä luotettavan koiran kanssa, mutta pääasia on se 'jokapäiväinen' metsätyöskentely. On hienoa lähteä aamulla metsään ja seurata koiran tarmokasta työskentelyä, vaikka siinä vielä onkin paljon puutteita. Etenkin kotimetsän pyyt ja lehtokurpat ovat olleet nuorelle koiralle ja ohjaajille mukavia vastustajia. Vaikka Usva on luonteeltaan rauhallinen ja kotioloissa ottaa elämän rennosti köllötellen, metsään päästyään silmiin syttyy pentuajan myyrästyksestä tuttu iloinen virnistys. Kiinteän seisonnan aikanakin tuttu vilkaisu silmäkulmasta on täynnä naurua: kohta me tuo tipu ajetaan lentoon! Kunhan mikään ei sammuta koiran silmistä tuota yhteistyöstä iloitsevaa virnistystä, niin metsälle on Usvan kanssa mukava mennä seuraavat kymmenisen vuotta.

Teerikujan Otto - Eppu s.30.4.2005
Omistaja Petri Allen

Eppu on perheen ensimmäinen seisoja. Hyvä koiranalku joutui harjoituskappaleeksi, mutta kesti ihmeen hyvin isännän innokkaan "kouluttamisen". Monien mutkien jälkeen Epusta on kasvanut luotettava metsästyskaveri, jonka kanssa on ilo paeta kairaan. Ilmeisesti iän tuoma rauhallisuus näyttelee merkittävämpää osaa toimivuudessa kuin isännän opit. Taisteluparin heikoin lenkki on nykyisin isäntä.

Koemenestystä ei ole tullut. Epulla ei ole ihan kaikki osa-alueet sillä mallilla, että kokeissa kannattaisi alvariinsa rampata. Metsästys kuitenkin sujuu ja Epulle on annettu hieman vapauksia, esim automaattinoudon suhteen.

Eppu on poseerannut näyttelyssä sertin arvoisesti, mutta näyttelytoimintaan ei ole myöhemmin virtaa riittänyt. Ehkäpä sitten, jos Epeli joskus koepuolella saa tulosta aikaan.

Elämäni koira, "pyhä lehmä" - niin kuin vaimoni koiraa nimittelee.

Pitkäsaaren Masi s. 28.4.2009
Omistaja Petri Allen

Masi on perheen uusi tulokas, joka on tyystin erilainen luonteeltaan kuin sotaratsu Eppu. Masille ei saa sanoa kauhean kovasti. Asiat menevät perille, kunhan malttaa puhua koiralle kuin rovastille kirkossa - rauhallisesti ja kiroilematta.

Pentulaatikossa Masi loukkasi jalkansa pahasti ja kotiuttamisen ensimmäiset kuukaudet pentu vietti häkissä lähes liikkumatta. Vaikeaa aikaa, jolloin koeteltiin kaikkien kärsivällisyyttä. Onneksi Masia ei tarvinnut viedä saunan taakse, vaan jalka parani entistä ehommaksi.

Muutaman kerran Masi on käynyt jo linnuilla. Hyvin nuori poitsu lintuja löytää, mutta jälkikäsittely mettälinnuilla vaatii vielä harjoittelua. Aikuisen koiran koivet ja pennun aivoitukset eivät vielä ole kohdanneet toimivalla tavalla. Masi puskee liian liki lintuja, mutta peräänmeno ei onneksi ole geeneissä.

Masi on lähdössä Junkkariin 2010 ja Niesta-kisaan (mikäli mettälintujen käsittelyyn saadaan tolkkua).