MERI- LAPIN KOULUTUSILTOJEN PÄÄTTÄJÄISVIIKONLOPPU 8-9.8.2009 PUUKKOKUMMUSSA -Osa2.

Mahat pullollaan kokoonnuttiin pihamaalle odottamaan kili- pailuja. Kili- pailun ylituomarit Tuure Woltter ja Kari Kilpimaa sekä tapahtuman puuhamiehet Timi ja Atte olivat keittäneet kirveen lavalla hämmennetyn käärmekeiton, jonka lopputuloksena syntyi uusi ja uljas urheilulaji; Koirankuttumiskili- pailu! Kili- pailun aluksi osallistujat jaettiin neljän hengen ryhmiin, joissa jokainen kili- pailija kävi vuorollaan laskemassa koiransa irti matkan päästä toisten ryhmän kili- pailijoiden seisoessa rivissä. Lähdön tapahduttua rivissä seisovat kili- pailijat yrittivät saada kutun, eli saada vapaaksi laskettu koira jollain opilla tulemaan luokseen. Koiransa vapaaksi laskenut kili- pailija ei saanut lähdön jälkeen puuttua tapahtumien kulkuun mitenkään esimerkiksi kieltämällä koiraa. Kili- pailukielenä oli siansaksa. Koiraa ei saanut kuttua käsimerkillä eikä vislaamalla. Viheltää sai, mutta kili- pailijan oli vihellettävä tunnistettavaa melodiaa. Aggressiivista ääntä tai käytöstä ei sallittu. Kaikki mahdollinen rekvisiitta oli sallittu. Tuomareilla oli mahdollisuus antaa kili- pailijoille lisäpisteitä taiteellisesta vaikutelmasta. A- finaaliin valittiin molempien ryhmien ”parhaat” ja lisäksi yksi ”musta hevonen”. B- finaaliin pääsi kaksi kohtuullisen heikkoa kuttujaa ratkomaan keskinäistä heikkouttaan. Molemmissa finaaleissa kuttukoirana toimi Miettusen Aten Otto, ja lähettäjänä Oton isäntä Miettusen Atte. Jotta finalisteilla oli jonkinlaiset mahdollisuudet saada kuttu, päätettiin kaikki säännöt poistaa. B- finaali sujui odotetusti, eli kumpikaan kili- pailija ei saanut kuttua, vaan taiteellinen vaikutelma ratkaisi sen. A- finaalissa kokenut seisojamies vei nuoremmilta murot kupista ja näytti, miten sitä koiraa kututaan. Liekö Ari kuullut jossain kun Atte kuttuu Ottoa ”kennelnimellä”, sillä tyyli oli lievästi sanottuna ankaran aggressiivinen. Onnittelut Arille, pääasia ei ole voittaa vaan voittaa ylivoimaisesti!

Illan jo hämärtyessä siirryttiin sisälle kämppään jakamaan Kuttumiskili- pailujen palakintoja. Palakinnot oli lahjoittanut Kemin Musti&Mirri sekä Speedline, joka oli brodeerannut kisan pääpalkintona olleen todella upean uniikkiesineen: lippalakin.

Palkintojen jaon jälkeen osa väestä joutui lähtemään kotimatkalle loppujen jäädessä kämpälle saunomaan, tarinoimaan koirista ja mettästyksestä sekä grillaamaan.

Sunnuntai- aamun aamupalan jälkeen keräiltiin kamppeet kasaan, siivottiin kämppä, vaihdettiin pää märkänä puhjenneita rattaita volkkariin ja lähdettiin kotimatkalle.

Puuhamiehet kiittävät asiansa osaavia kouluttajia Tuurea ja Karia sekä osallistujia erittäin mukavasta viikonlopusta, Turusen Tiinaa kaikenlaisesta avusta, Tiinan äiteetä mahtavista pullista, Niemelän Jukkaa pelloista, Akkunuksen Metsästysseuraa ilmaisista maastoista sekä kämpästä huippuhyvine puitteineen, Kemin Musti&Mirriä sekä Speedlinea kili- pailun palakinnoista sekä sukulaisia, ystäviä sekä ittiä hirvenlihoista ja puolukoista.

Koulutusviikonlopun järjestäjät ovat muuten erittäin pettyneitä, jos Koirankuttumiskili- pailua ei nähdä seuraavissa kesäolympialaisissa vähintäänkin näytöslajina.


Teksti ja kuvat: Timo Koistila ja Atte Miettunen