Akkojen Seisokki 2007 Muotkan Ruoktu

Lokakuu oli loppumassa ja taas oli Akkojen Seisokin aika, joka on Lapin Mannermaiset Kanakoirat ry:n naisjäsenille tarkoitettu metsästystapahtuma. Syksyn aikana puhelimet oli käyny kuumana ku tyttöjen kanssa soiteltiin ruokajärjestelyistä, osallistujista, koirista ja lintutilanteista. Majoitukset ja pyyntiluvat oli varattu jo kesällä keskiviikosta sunnuntaihin ja matkakuume oli kova.

Keskiviikkona 31. lokakuuta reissuun pääsi lähtemmään Kirsi, Mari, Minttu ja Inga. Kirsi ainuana toella pitkänmatkalaisena Kempeleestä asti. Maa oli mustana ja lämpötila plussan puolella ku ajelimma kohti Muotkan Ruoktua. Säätiedotus oli lupaillu meille lumisaetta tulevalle yölle, joten riekoillaki oli mahollisuuksia selviytyä meijän liikkuessa haulikkojen kans.
Torstaiaamu aukeni pikkupakkasessa (-3C) ja maahan oli satanu lunta yön aikana 3-4 cm. Koirina meilä oli torstaina Mintun lkssu Kanda ja novviisina Ingan kkssu Närreen Spíre (6kk). Ensimmäisen päivän maastoiksi valittimma Hansin neuvomat lähialueet, jokka oliki aloituspäiväksi sopivan kevyet. Riekkotilanteita tuli mukavasti ja reppuunki saimma kannettavvaa. Kanda sai välillä levähtää ku Spíre juosta päkytti ja opetteli mettästyksenalkeita. Lintuja oli sen verran sopivasti, että molemmilla koirilla pysy hyvä vire päällä koko päivän.

Spírellä niitä lintuja ei hakuvorolle osunu, mikä oli oikiasthan ihan hyvä. Onha se pikkupoika saanu lintukosketuksia jo Pomokairassa pitkin syksyä ja tietääpi mitä sieltä voipi löytyä. Kuvia otettiin muistoksi ja koko päivä oli mukavan verkkainen. Hämärän laskeutuessa tulimma takasin mökkikyllään ja laitoimma saunan lämpiämhän. Inga oli tuonu metton torstain ruuaksi ja näläkä alakoki olla jo kova. Saunoimma, söimmä ja nauroimma vattat kipiäksi mm. kuuntelemalla ”äänimerkkejä”. Illan aikana tuli sitten porukkaa lissää Sodankylästä ja Ivalosta, Päivi, Kati ja Johanna L. Kaikilla oli koiria mukana ja suunnittelimma perjantaita ja maastoja valmiiksi. Ehdittiin vielä käydä jopa kiivaan puoleinen tinka ilmansuunnista erään mökissä vierailleen mettästäjän kanssa jota piti tietenki lähtiä tarkistammaan Hansilta kahvion puolelta. Pohjonen saatiin selville kahella kompassilla ja revontuletki kulki loppujen lopuksi oikein taivaankannella.
Perjantaiaamu heräsi auringon paisteeseen ja aamupalan jälkeen oliki aika lähtiä riekkoja ettimmään haulikot olalla. Katin ja Päivin luvat oli Karigasniemen puolelle ja tyttäret suuntasiki auton keulan luodetta kohti. Loppuporukka (Johanna L, Inga, Minttu, Mari ja Kirsi) lähti uusille pelipaikoille tunturiin, koiria otimma mukkaan Kandan ja Johannan pointterin, Eekan. Spiire oli liukastellu torstaina pennun innolla etujalkansa kipeäksi ja pikkuinen sai jäähä mökille leppäilemmään. Hanhenmarssilla mentiin ensimmäinen tunti, ehkä puolitoista, Johannan opastuksella ja muu porukka yritti olla kuolematta takajoukoissa.

Tunturilammelle päästyä, jaoimma porukan kahtia. Minna, Mari ja Kirsi lähti kiertämmään Kandan kans nenän osoittamaan suuntaan ja Inga lähti seuraamaan Johannaa ja Eekkaa toiseen suuntaan. Noustiin kuruista laelle ja laskeu´uttiin takasin koivikoihin. Kunto oli joka akalla koetuksella, mutta adrenaliinit jylläs riekkojen perässä mennessä niin, ettei kukkaan lyyhistyny avanssia tehessä. Päivä oli vaiherikas ja maisemat henkeäsalpaavat. Jokainen päivä on kuitenki edellistä lyhyempi näin alkutalvesta ja haikein mielin oli jätettävä tunturi ja lähettävä takasin Muotkaa kohti. Porukkaa oli tullu mökkeihin jo LaMaKa:n pikkujouluja varten ja kuulumisia vaihettiin ennen ku päästiin omalle mökille asti. Kati ja Päivi veti pitkän päivän ja tuli mökille vasta pimeän turvin. Söimmä Katin tuoman makaronilaatikon, saunoimma ja kävimmä läpi päivän tilanteita. Inga, Akkojen Seisokki- kokeen koetoimitsijana, valmisteli tuomareitten kans lauantaipäivän KAER-koetta ja tytöt rentoutu hieronnalla. Naumasen Raija kävi vielä Akkojen Seisokki-kokeeseen osallistuvien naisten kans käytännön asioita läpi jotta itse koe lauantaina ei niin kovasti jännittäis. Oliha mukkaan lähössä hyvinki kokemattomia kilpailijoita.
Lauantaina osa porukkaa jäi vielä makkoilemmaan patjoille ku Inga ja kokkeeseen osallistujat suunnisti seittämän jälkeen kahviolle. Porukat jaettiin ja vuorot arvottiin. Järvisen Jussi ja Yrttiahon Kalevi lähti poikaporukalla Petsikolle ja Raija tyttöjen kans toiseen suuntaan. Inga lähti Raijan ryhmän mukaan opas/ampuja/valokuvaajaksi. Välillä tuomari avitti kilpailijoita valtavien vesiesteitten yli, jotta kykenimmä jatkammaan. Kiitoksia kovasti Raijalle! Käveltyä tuli varmaan kolminkertainen määrä perjantaihin verrattuna, mutta oli se vain sen arvosta.Tyttöjen porukkaan tuli NUO2 ja AVO2 ja poikien porukkaan 2xVOI1 ja VOI2. Onneksi olkoon vain vielä kerran!

Muu akkaporukka oli suunnannu päivän aikana riekonpyyntiin. Mukaan oli lähteny myös viimeksi saapunu Johanna K pentunsa Artun (7kk) kanssa. Koirat saivat liikuntaa ja hakuaikaa sekä tytöt paukuteltua haulikolla. Happireikiä tuli Ylä-Lapin ilmastoon hyvin ja opittiin, että männynki läpi voi ampua lintua. Lintuja löytyi porukalle hyvin ammuttavaksi, mutta lopulta oli lähettävä valmistautummaan pikkujoulua varten. Loppukritiikit ja pikkujoulut piettiin vasta saunomisten jälkeen ja kaikilla oli hyvvää aikaa laittautua iltaa varten. Hauskaa oli, ruoka hyvvää ja parhaimmat jakso laulaa ja tanssia aamukuuteen asti.
Sunnuntaina mökkiläiset oli hieman vaisuja. En tiiä johtuko se rapulasta, pakkasesta (-16C) vai Akkojen Seisokin viimeisestä päivästä, ehkäpä kaikista. Kati ja Päivi lähti kuitenki jo hyvissä ajoin metille ja Johanna L vähän myöhemmin. Inga kävi Marin kans hallituksen kokouksessa ja Minttu jäi Kirsin kans pakkailemmaan. Auton lämmitysten jälkeen porukka oliki valmiita kääntämään auton keulat Kaamasta kohti. Kävimmä kiittelemässä Hansia ja lähimmä ajeleen kotia kohti ens vuojen Akkojen Seisokkia suunnitellen.

- Inga Huttunen-Salmelin -